“Ei kyllä tämä jakso kiinnosta lainkaan. Jonkun ihanan muodon ja kädessä ihanalta tuntuvan voisi tehdä”
Kyllä jännitti etukäteen mitä puutöissä tehdään. Harjan teko kuullostikin sopivan pieneltä projektilta. Lasten puutyöt ovat ainoat puutyöt, joita olen aiemmin “ihastellut” ja täytyy myöntää, että oma ennakkoasenne puutöiden helppoudesta karisi ensimmäisen tunnin aikana.

Helppoa kuin heinän teko.
Aloitimme suunnittelemalla harjan käyttötarkoituksen sekä valitsimme siinä käytettävät jouhet. Sitten olikin vuorossa harjan mallin piirtäminen. Päädyin soikean pesuharjan tekemiseen, koska en keksinyt mitään varsinaista käyttöön tulevaa harjatarvetta. Soikean puupalan tekeminen olikin sitten yllättävän vaikea hiomalla saada tasaiseksi.

Kun puupala oli muotoon hiottu porattiin siihen harjaksien sitomista varten ensin reiät läpi. Kartiomallisella poranterällä sitten reikiä suurennettiin, jotta harjakset mahtuvat niihin. Sai pian huomata, että pieni väärä kädenliike jo sahausvaiheessa olikin vaikea saada korjattua siksi siloiseksi ja ihanan muotoiseksi.

Sopivan nipun tekeminen tuli kokeilemalla. Aika vähän yhteen reikään sitten mahtuikin.
Rautalanka kiepautettiin harjasten puolivälin ympärille.

Virkkuukoukulle tuli jälleen uutta käyttöä, kun rautalanka sen avulla pujotettiin ja kiristettiin. Harjaan tehtiin halutessa urat, joihin rautalanka uppoaa.

Tässä valmis harja ennen siistimistä ja leikkuun jälkeen.

Kyllä veti nöyräksi.
Opin jälleen paljon. Erityisesti itsestäni. Ja arvostamaan lasteni koulussa tekemiä hienoja puutöitä. Ei haittaa, vaikka salaattiottimet ei taivu ja voiveitsi ei ole ihan siloinen. Niissä näkyy rakkaiden lasteni käden jälki!