Taitavien käsityöntekijöiden pauloissa

Neljä vuotta on mennyt nopeasti. On ollut mahtavaa olla ryhmässä, joita yhdistää intohimo käsitöihin, uuden oppimiseen ja omien taitojen kokeiluun sekä itsensä ylittämiseen. Olen saanut ihailla muiden idearikkautta, sinnikkyyttä, yksityiskohtiin panostamista sekä luovuttta. Myös samoissa tiloissa opiskelleiden lasten ryhmän tuotokset ovat joka kuukausi hämmästyttäneet!

Opettajamme ovat olleet sekä taitavia tekijöitä että myös innostavia opettamisessa.
Kiitos Tiina Valaranta sinulle kokonaisuuden suunnittelusta ja organisoinnista! Olet ollut käytettävissämme aikaa ja vaivaa säästämättä, etsinyt ideoita ja ratkaisuja sekä hyviä opettajia meitä ohjaamaan.

Portfolion teko viimeisenä työnä konkretisoi tämän nyt loppuvan. Kyllä on haikea ja kiitollinen mieli!

Kiitos teille tiistain aikulaiset – Maarit, Satu, Susanna, Kirsi, Suvi, Pirita, Sari, Marjo, Eija, Päivi, Birgitta, Mirja, Marita sekä muut kanssamme opiskelleet!

Kiitos Käsityökoulu Helmi – Taitouusimaa Hiekkaharju – kiitos oma perhe ja aviomies, että olen saanut omaa aikaa (ja vallata kotona aina vaan lisää tilaa) itseni toteuttamiseen ❤

Happines Gratitude Humidity kirjan kansi

Advertisements

Hauki ja nahka yhdessä

Halusin tehdä jälleen jotain käyttöön, joten rohkenin valita pussukkaani myös toisen uuden materiaalin, nahkan.

Värjäämättömän hauen muotoilin aaltoilevaksi raidaksi kunnioittaen hauen muotoa. Ennen ompelua kiinnitin haukiraidan nahkaliimalla. Liiman ansiosta ompelu oli todella helppoa.

Hyödynsin käsityökoulun leikkureita ja leikkasin tähtikuviot vielä hauesta ja toiselle puolelle pussukkaa oman signeeraukseni Hema Design.

leikkurilla tähtikuvioita hauestaYksityiskohta nahkapussukan haukikoristeesta_hema

Pussukka ei vielä valmistunut, mutta tavoitteena on tähdet kiinnittää helmin tai kirjoiluin pussukkaan. Lisään valmiin vetoketjupussukan kuvat myöhemmin.

Kalannahkakorut

Pidän koruista ja niiden tekemisestä eri materiaaleista. Niinpä myös kalannahat päätyivät koruihin.

Hema kalannahkakorujen teossa_vinjetti

Hyödynsin valmiita Helmiharakasta hankkimiani korupohjia, joihin liimattiin korupohjan mallinen pala nahasta ja sen päälle liimattiin lasi.

Liiman levittämisessä piti olla tarkkana, ettei synny ilmaa ja kuplia. Lasia painaessa reunoilta pursuava liima (kuvassa) poistettiin vanupuikolla.

Kalannahkakorut

Ylärivissä (vasemmalta oikealle) keltasipulilla värjätty kirjolohi, kokenillilla värjätty kirjolohi ja kokenillilla värjätty siika.
Keskellä kahdella värillä värjättyä kirjolohta – vihreä tee ja kokenilli. Tarkemmin tekotavasta voi lukea täältä.

Alimmaisena auringon sisällä krappijuurella värjättyä siikaa.

Väriä kalan nahkaan

IMG_8481Luonnon väreistä tuttuja ennestään olivat toki sipulin, teen, kahvin ja joidenkin kasvien käyttäminen. Olihan meillä kasvivärjäysjaksokin.

Kaloille halusin kokeilla useampaa väriä, joten värjäsin kirjolohen kahdessa osassa ja ne erivärisiksi. Siian leikkasin kolmeen osaan ja värjäsin kaikki kolme osaa eri väreillä.

IMG_E8835

Siian kaksi osaa laitoin reiluksi puoleksi tunniksi toisen keltasipuliin ja toisen krappijuuriliemeen. Krappijuuren väri toi valitsemani siian kuvioinnin entistä hienommin esiin.

Kirjolohen laitoin ensin vihreään teehen puoleksi tunniksi. Väri oli laimen likaisen keltainen eikä tuonut muuta kuin kirjolohen mieleen. Onnistunut kokeilu tuli, kun päätin tehdä liukuvärikokeilun.

Kastoin vain osan kirjolohesta kokenilliliemeen. Kokenillista meillä oli kaksi eri vahvuutta. Taittelin vatsapuolen sormieni väliin ja kastoin selkäpuolen varovasti kokenilliliemeen. Väri alkoi nousta ja leviä nopeasti, joten taisin pitää vain muutaman minuutin tässä karmiinin punaisessa liemessä.

 

Kokenilli on kokenillikirvasta saatava väri. Tässä siian nahka (oikean puoleisessa kuvassa oikealla) hetken aikaa värjäysliemessä oltuaan.

 

Siika oli vahvassa kokenilliliemessä ja kirjolohen pyrstöosa oli laimeammassa kokenilliliemessä. Väriero on melkoinen, vaikka ne olivat yhtä kauan väriliemessä.

 

Kalannahan uusi elämä

Raa’an kalan käsittely on epämiellyttävää ja kalannahan kohtaaminen ruokalautasella vähentää gourmet-nautintoa.

Mieheni rentoutuu kalastaen ja kokaten, minä käsitöitä tehden. Viimeinen jaksomme kalannahkatöiden parissa avarsi silmäni ja suhteeni kalaan.

Ehkä kaikkein oudoin ja mielenkiintoisin materiaali neljän vuoden käsityötaiteen perusopintojen parissa oli kalannahkajakso. Aloittaessamme ensimmäisellä kerralla välineiden ja työvaiheiden parissa en tosiaan tiennyt yhtään mitä oli tulossa.

Erinomainen opettajamme Anne Jouhtinen kertoi sutjakkaasti mihin tarvitsemme kaikki tarvikkeet ja missäkin vaiheessa. Fööni, jätesäkki, puukko, puinen leikkuulauta tai parketin pala, kanamunaa, ruokaöljyä, mäntysuopaa sekä hyvän tuoksuista shampoota. Näillä aloitettiin. Mielenkiintoista ja ihan pihalla!

Aloitimme siis kalannahan parkitsemisesta. Parkitsemisen tarkoituksena on tehdä herkästi pilaantuvasta, lämpöä huonosti kestävästä kalan nahasta säilyvä, kestävä, hyvin muokkautuva ja miltei ikuinen raaka-aine moniin eri käyttötarkoituksiin. Kalat oli säilötty suolaliemessä ja saimme kukin valita ämpäristä haluamamme yksilöt. Itse valitsin kirjolohen, siian ja hauen.

This slideshow requires JavaScript.

Ensin poistettiin suomut ja lihapuolelta kaavittiin nahka puhtaaksi. Eri kalalajeilla suomujen irrottamisessa oli kyllä eroja!

This slideshow requires JavaScript.

Sitten aloitettiin kalan peseminen astianpesuaineella kalan hajun ja suolan poistamiseksi.  Tuli ihan partiokaste mieleen, kun piti kielellä kokeilla kalan suolaisuus. Käytiin tästä jopa ihan kauppaa ja yritettiin lahjontaa, jos olisi välttynyt maistiaisilta.

Kun kala oli saatu pestyä ja nihkeäksi pyyhkeellä kuivattua, alkoi kuivaus föönillä. Riittävän kuiva nahka oli, kun nahkaa nykimällä sormissa, se muuttui vaaleaksi. Sitten alkoikin käsille rankin vaihe –  “nyrkkipyykin” tapaan kalan nahan sormien välissä hankaaminen.

IMG_8534

Parkitsemisessa materiaali oli kuin majoneesin teko, mutta tämän coctailin sisältö oli keltuainen, ruokaöljy ja mäntysuopa. Nahat nyrkkipyykättiin seoksessa kymmenisen minuuttia ja annettiin sitten levätä puolisen tuntia. Tämän jälkeen seos pestiin pois ja nahat kuivattiin. Riippuen mitä aikoi lopputuotteeksi tehdä, työstettiin nahkoja enemmän tai vähemmän.

This slideshow requires JavaScript.

Hauen päätin olla värjäämättä ja sen pingotin kokonaan kuivumaan – ja näin myös kovettumaan. Mihin käytin haen, siitä voi lukea lisää täältä.

IMG_E8837KCGB3069

Seuraavalla kerralla olikin värjäyksen aika. Siitä seuraavaksi.

 

Puutöitä ensi kertaa elämässä – harjan teko

“Ei kyllä tämä jakso kiinnosta lainkaan. Jonkun ihanan muodon ja kädessä ihanalta tuntuvan voisi tehdä”
Kyllä jännitti etukäteen mitä puutöissä tehdään. Harjan teko kuullostikin sopivan pieneltä projektilta. Lasten puutyöt ovat ainoat puutyöt, joita olen aiemmin “ihastellut” ja täytyy myöntää, että oma ennakkoasenne puutöiden helppoudesta karisi ensimmäisen tunnin aikana.

Helppoa kuin heinän teko.
Aloitimme suunnittelemalla harjan käyttötarkoituksen sekä valitsimme siinä käytettävät jouhet. Sitten olikin vuorossa harjan mallin piirtäminen. Päädyin soikean pesuharjan tekemiseen, koska en keksinyt mitään varsinaista käyttöön tulevaa harjatarvetta. Soikean puupalan tekeminen olikin sitten yllättävän vaikea hiomalla saada tasaiseksi.

Harjan ensimmäisten reikien poraus

Kun puupala oli muotoon hiottu porattiin siihen harjaksien sitomista varten ensin reiät läpi. Kartiomallisella poranterällä sitten reikiä suurennettiin, jotta harjakset mahtuvat niihin. Sai pian huomata, että pieni väärä kädenliike jo sahausvaiheessa olikin vaikea saada korjattua siksi siloiseksi ja ihanan muotoiseksi. Continue reading

Omakuva rautalangasta

Kiire tehdä kaikkea kivaa. Mitä sitten?
Muistelen, että Käsityötaiteen perusopintojen ensimmäisellä kerralla opinnot alkoivat verkkaisesti. Olin niin malttamaton kuulemaan mitä neljään vuoteen mahtuu ja mitä kaikkea ensimmäisillä kerroilla tehdään. Ensimmäinen materiaali oli rautalanka ja tuotos omakuva.

Omakuva rautalangasta
En ollut aiemmin tehnyt rautalankatöitä ja yllätyin ettei rautalanka taipunutkaan yhtä helposti kuin kuvittelin. Mukava uusi materiaali, jonka parissa haluan oppia lisää tekniikoista. Mukava oli nähdä ryhmäläisten erilaisia näkemyksiä ja osa omakuvista oli hauskasti tunnistettavissakin.

Omastani tuli hieman symboliikkaa sisältävä – oppija ja oivaltaa – with all my heart!