Raa’an kalan käsittely on epämiellyttävää ja kalannahan kohtaaminen ruokalautasella vähentää gourmet-nautintoa.

Mieheni rentoutuu kalastaen ja kokaten, minä käsitöitä tehden. Viimeinen jaksomme kalannahkatöiden parissa avarsi silmäni ja suhteeni kalaan.

Ehkä kaikkein oudoin ja mielenkiintoisin materiaali neljän vuoden käsityötaiteen perusopintojen parissa oli kalannahkajakso. Aloittaessamme ensimmäisellä kerralla välineiden ja työvaiheiden parissa en tosiaan tiennyt yhtään mitä oli tulossa.

Erinomainen opettajamme Anne Jouhtinen kertoi sutjakkaasti mihin tarvitsemme kaikki tarvikkeet ja missäkin vaiheessa. Fööni, jätesäkki, puukko, puinen leikkuulauta tai parketin pala, kanamunaa, ruokaöljyä, mäntysuopaa sekä hyvän tuoksuista shampoota. Näillä aloitettiin. Mielenkiintoista ja ihan pihalla!

Aloitimme siis kalannahan parkitsemisesta. Parkitsemisen tarkoituksena on tehdä herkästi pilaantuvasta, lämpöä huonosti kestävästä kalan nahasta säilyvä, kestävä, hyvin muokkautuva ja miltei ikuinen raaka-aine moniin eri käyttötarkoituksiin. Kalat oli säilötty suolaliemessä ja saimme kukin valita ämpäristä haluamamme yksilöt. Itse valitsin kirjolohen, siian ja hauen.

This slideshow requires JavaScript.

Ensin poistettiin suomut ja lihapuolelta kaavittiin nahka puhtaaksi. Eri kalalajeilla suomujen irrottamisessa oli kyllä eroja!

This slideshow requires JavaScript.

Sitten aloitettiin kalan peseminen astianpesuaineella kalan hajun ja suolan poistamiseksi.  Tuli ihan partiokaste mieleen, kun piti kielellä kokeilla kalan suolaisuus. Käytiin tästä jopa ihan kauppaa ja yritettiin lahjontaa, jos olisi välttynyt maistiaisilta.

Kun kala oli saatu pestyä ja nihkeäksi pyyhkeellä kuivattua, alkoi kuivaus föönillä. Riittävän kuiva nahka oli, kun nahkaa nykimällä sormissa, se muuttui vaaleaksi. Sitten alkoikin käsille rankin vaihe –  “nyrkkipyykin” tapaan kalan nahan sormien välissä hankaaminen.

Parkitsemisessa materiaali oli kuin majoneesin teko, mutta tämän coctailin sisältö oli keltuainen, ruokaöljy ja mäntysuopa. Nahat nyrkkipyykättiin seoksessa kymmenisen minuuttia ja annettiin sitten levätä puolisen tuntia. Tämän jälkeen seos pestiin pois ja nahat kuivattiin. Riippuen mitä aikoi lopputuotteeksi tehdä, työstettiin nahkoja enemmän tai vähemmän.

This slideshow requires JavaScript.

Hauen päätin olla värjäämättä ja sen pingotin kokonaan kuivumaan – ja näin myös kovettumaan. Mihin käytin haen, siitä voi lukea lisää täältä.

Seuraavalla kerralla olikin värjäyksen aika. Siitä seuraavaksi.